Entisaikaan jouluherkuttelusta siirryttiin härkäviikkoihin, koska ruoka oli jo vähissä. Nyt paastoamme moraalisen krapulan takia. Juhlaherkkuohjeet vaihtuvat kevennysvinkkeihin. Loppiaista kohti pullistutaan, sitten yritetään kaventua kesäksi. Herkkuja on tarjolla enemmän kuin koskaan, aina isommissa pakkauksissa ja useammanmerkkisinä. Toisaalta on syötävä vähemmän, terveemmin, monimutkaisemmin ja yksilöllisemmin. Ruokavalion hallinta todistaa elämänhallinnasta, hoikkuus sisäisestä voimasta.
Syöminen on terveillekin vaikeaa. Syömishäiriöön sairastuneen elämää ruoka ja syöminen hallitsevat – mitä saa syödä ja mitä ei, mikä on oikein ja mikä liikaa, onko oma ruumis ”läski” ja siksi inhottava, ja mitä tehdä estääkseen läskiä räjähtämästä hallinnasta? Syömishäiriöt vaivaavat eniten nuoruusikäisiä tyttöjä.
Anoreksiaan sairastunut ei aluksi näe ruokasuhteessaan mitään vikaa. Hänen näkökulmastaan asiat ovat hyvin, kun läski häviää. Kokemus oikein syömisestä antaa sairaalle hallinnan tunnetta. Koko maailma kamppailee ylipainon kanssa, mutta anoreksiaan sairastunut on ottanut tästä ongelmasta yliotteen! Nettiyhteisöissä sairaat tsemppaavat toisiaan pysymään lujana ja taistelemaan edelleen laihtumisen puolesta. Hoito on syrjintää, koska anoreksia on arvovalinta.
Anoreksian syitä on etsitty niin yksilöpsykologiasta, perheen vuorovaikutuksesta kuin geneettisistä tekijöistä, mutta läpimurtoa ei ole tullut. On tuskin ihme, jos perheen vuorovaikutus muuttuu kummalliseksi, kun tytär kuihtuu käsiin. Ruokkimalla rakastamisella on pitkät perinteet. On ahdistavaa, kun ei voi ruokkia nälkäkurjeksi laihtunutta omaa lastaan.
Anoreksian hoitoon ei ole ylivertaista keinoa. Anoreksialääkettä ei ole, vaikka toisinaan lääkkeillä voi hoitaa samanaikaishäiriöitä. Psykoterapioilta odotetaan paljon. Jos sairaalloinen laihuus palvelee potilaan sisäistä tasapainoa, hän ei halua muuttua eikä vielä ryhdy terapiatyöskentelyyn. Aliravitsemusta on korjattava ensin.
Anoreksiaan voi kuolla. Aliravittua nuorta uhkaavat esimerkiksi vakavat rytmihäiriöt. Valtaosa sairastuneista kuitenkin paranee. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Mutta miten mässäilyn ja laihuusihanteen ristivedossa rimpuileva kulttuuri voi kertoa nuorelle, ettei nälkäkuolema ole voitto?