Islannissa ja Suomessa

Islannissa on saatu nuorten alkoholinkäyttö vähenemään ratkaisevasti ottamalla aikuisten kesken yhdessä enemmän vastuuta nuorista. Vanhemmat sitoutuivat olemaan antamatta nuorille päihteitä. Jotta päihteiden tuottamat elämykset korvautuisivat suotavammilla, nuorille tarjottavaa harrastustoimintaa lisättiin runsaasti. Rikkeistä ja pikkurikoksista kiinni jääneille nuorille tarjottiin opetusta valitsemassaan iloa ja nautintoa tuottavassa liikunta- tai kulttuuriharrastuksessa. Alle 16-vuotiaille asetettiin kotiintuloaika ja vanhempia jalkautettiin kaduille valvomaan nuoria. Islantilaisten nuorten päihdekäyttö on vähentynyt niin, että koko maailma ihmettelee, ja samaan aikaan säännölliset liikuntaharrastukset ovat islantilaisnuorten keskuudessa valtavasti yleistyneet.

Suomessa sen sijaan teemme parhaamme, että nuoret jäisivät ilman aikuisten tukea ja mielellään markkinavoimien ynnä muiden omaa etuaan ajavien hyödynnettäviksi. Vanhemmat toki ovat Suomessa niin kuormittuneita, että vastuuta omista lapsista on paikallaan vähentää. Tai sitten he työntävät nenänsä nuortensa asioihin silkkaa vallanhaluaan. Parempi omainen nuorille onkin viranomainen.

Suomalaisen nuoren tärkeä oikeus on esimerkiksi valita sote-palveluissa itselleen eri palveluntarjoaja kuin vanhempansa. Ihmettelen, ketä tämä palvelee. Olettakaamme, että tamperelaisen perheen 15-vuotias nuori uhmakkaasti valitsee sote-keskuksensa Helsingistä. Onko vanhempien velvollisuus kuljettaa hänet sinne lääkäriin? Maksaako maakunta tai KELA tai joku muu tukea matkakuluihin? Entä jos vanhemmat eivät suostu kuljettamaan alaikäistä nuortaan sote-keskukseen? Hoitavatko viranomaiset kuljetukset? Kenen kustannuksella? Huostaanotetaanko nuori heittellejätön takia?

Toki markkinoiden kannalta on edullista, että jo 15-vuotias saa päätösvaltaa tällaisessa asiassa. 15-vuotiaalle on paljon helpompi kuin aikuiselle opettaa tavaksi kuluttaa mukavuuspalveluja tilanteissa, joissa terveys ei vaatisi yhtään mitään. Pääasia on palvelukokemus. Kiusallisista perheiden ongelmista ei tarvitse välittää, kun lapset ja vanhemmat ovat eri sote-keskuksissa, joten vastaanottotapahtumia ei sotke ikävä vaatimus paneutua kokonaisten perheiden psykososiaaliseen tilanteeseen. Lisäksi nuorilla on toki runsaasti niin yksityisiä asioita hoidettavanaan, ettei vanhempien sovi olla edes saman sote-keskuksen asiakkaita, esimerkiksi päihdekäyttöön liittyviä ongelmia. Niistä voi käydä juttelemassa, kunhan varmistetaan, etteivät vanhemmat tiedä asiasta eivätkä siten siihen puutu.

Nuorille olisi lisäksi saatava äänioikeus ja ajokortti ainakin pieniin autoihin. Tarkemmin ajateltuna äänioikeus- ja ajokorttikypsien ihmisten huomattaneen pian olevan lisäksi riittävän kypsiä alkoholin ja tupakkatuotteiden ostamisoikeuteen. Onhan valtava ongelma, jos niin potentiaalinen asiakaskunta pidetään turhan tiukkapipoisilla säännöillä markkinoiden ulottumattomissa, vaikka he juuri olisivat otollisessa iässä omaksumaan säännöllisen tuotteiden käytön.

Jotkut nuoret oppivat rasittavista rajoituksista huolimatta käyttämään päihdetuotteita niin tehokkaasti, ettei viranomainen voi olla puuttumatta asiaan. Nuori sijoitetaan lastensuojelulaitokseen, koska hän päihteitä käyttämällä vaarantaa terveen kehityksensä edellytykset. Lastensuojelulaitos ei kuitenkaan voi estää nuorta pitämästä hallussaan ja käyttämästä päihteitä sijoituksen aikana. Joku voisi ihmetellä, miksi kannattaa sijoittaa, jos lastensuojelutoimenpide ei mahdollista lapsen suojelemista omalta haitalliselta toiminnaltaan…?

15-17-vuotiaista rakennetaan Suomessa hyvää vauhtia ihmisryhmää, jolla on rajattomasti oikeuksia ilman mitään velvollisuuksia. Nuori valitsee ja päättää, mutta kun asiat menevät pieleen, vanhemmat tai ainakin viranomaiset ovat vastuussa. Täysi-ikäisyyden rajaa voisi saman tien alentaa. Se voisi olla vaikka 16 vuotta. Vanhemmat vapautuisivat elättämästä oppivelvollisuusiän ylittäneitä kodeissaan. Viranomaisten ei tarvitsisi olla suojelevinaan vastahakoisesti apuun suhtautuvia nuoria ihmisiä. Markkinavoimat saisivat rauhassa etsiä reittejä nuorten kuluttajien sydämiin.

Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu lehdessä Neuvola & Kouluterveys