Kiusaaminen on toistuvaa tahallaan, vahingoittamistarkoituksessa toiseen henkilöön kohdistettua aggressiivista toimintaa. Kiusaaja on syystä tai toisesta voimakkaampi kuin kiusattu ja käyttää vahvempaa asemaansa hyväkseen kiusaamisessa. Uhri taas heikompana ei pysty puolustautumaan eikä irrottautumaan kiusaamiskuviosta. Kiusaaminen voi olla fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkaamista mutta myös melkein mitä tahansa ilkeää toimintaa: nimittelyä, mustamaalaamista, tavaroiden ottamista tai tärvelemistä, ulkopuolelle jättämistä… valitettavasti ihmisten kekseliäisyydellä ilkeydessä ei ole rajoja.

Lapsista useampi kuin nuoruusikäisistä ja pojista useampi kuin tytöistä kokee joutuvansa säännöllisesti koulukiusaamisen kohteeksi. Saattaa olla, että lapset lukevat mukaan kiusaamiseen enemmän mitä tahansa vuorovaikutustilanteita, joissa asiat eivät menneet kertojan mielen mukaan, tai keskenään yhtä vahvojen lasten erimielisyyksiä ja riitoja. Toisaalta useissa tutkimuksissa kiusaajienkin osuus ikäluokasta vähenee kohti nuoruusiän loppuvaiheita. Toisin kuin julkisessa keskustelussa usein oletetaan, suomalaisten nuorten ilmoittama koulukiusaamisosallisuuden määrä ei ole 90-luvulta alkaen jatkuvasti kasvanut. Yläkoululaisista pojista noin kymmenesosa ja tytöistä noin 5% on vähintään viikoittain kiusattuna, ja hiukan pienemmät osuudet ilmoittavat kiusaavansa muita viikoittain. Lukiolaisilla kiusaamisosallisuus on harvinaisempaa, ammattikouluissa yleisempää kuin lukioissa mutta harvinaisempaa kuin peruskoulussa.

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että koulukiusaamisen uhrina säännöllisesti oleminen yhdistyy masennukseen, ahdistuneisuuteen, psykosomaattisiin oireisiin ja jopa itsetuhoisuuteen. Ei kuitenkaan ole selviä, millä tavalla yhteys syntyy. On mahdollista, että terve nuori joutuu jostakin syystä kiusatuksi, kuormittuu ja sairastuu. Tällaista varmasti tapahtuu. Toisaalta sekä tutkimuksissa että palvelujärjestelmässä tehdyistä havainnoista ilmenee myös, että jotkut nuoret kokevat olevansa kiusattuina myös tilanteissa, joissa toiset eivät olleet aggressiivisia, tai melkeinpä missä tahansa erimielisyystilanteessa. Näin kokevat nuoret tulkitsevat usein kiusaamiseksi myös sen, kun heitä vaaditaan vaikkapa noudattamaan samoja sääntöjä kuin muutkin.

On myös mahdollista, että jotkut valikoituvat kiusaamisen kohteeksi nimenomaan mielenterveyden häiriönsä takia. Nuori voi olla mielenterveyden ongelman takia erikoinen ja puolustautumiskyvytön tai sosiaalisilta taidoiltaan heiveröisempi ja valikoitua siksi uhriksi. Tämän tunnistaminen ei suinkaan puolusta kiusaajia ja siirrä vastuuta uhrille, päinvastoin on erityisen väärin piinata muutenkin kärsivää, mutta tilanteeseen puuttumisessa voi olla hyödyksi lähestyä asiaa myös kiusatun toimintatapoja vahvistamalla sen lisäksi, että kiusaajien toimintaan on puututtava.

Koulukiusaajien hyvin- tai pahoinvointiakin on tietenkin paljon pohdittu. Erityisesti on etsitty vastausta siihen, onko kiusaajalla heikko itsetunto, jota peittääkseen hän kiusaa. Toisaalta tutkimukset ovat myös osoittaneet, että kiusaajilla voi olla positiivinen minäkuva ja hyvä itsetunto, joita kiusaaminen vielä vahvistaa. Voi toki silti miettiä, onko aggressiivisuuteen perustuva tyytyväisyys itseen suotuisaa kehitystä. Nuoren on löydettävä tasapaino, joka ei vaadi muiden vahingoittamista. Toisaalta myös kiusaajilla on osoitettu tavallista enemmän niin eksternalisoivia häiriöitä kuten käytöshäiriöt ja päihdehäiriöt kuin masennusta, ahdistuneisuutta ja psykosomaattisia oireita. Tämä ei viittaa erityiseen hyvinvointiin vaan liittää kiusaajaksi kasvamisen ongelmalliseen kehitykseen.

Kaikkein eniten kaikenlaisia mielenterveyden häiriöitä ja niiden oireita on nuorilla, jotka ovat säännöllisesti osallisina koulukiusaamiseen sekä kiusaajan että uhrina. Tällaiset nuoret ovat usein herkästi tulistuvia ja ärsyyntyviä. He ovat usein taipuvaisia tulkitsemaan sosiaalisia vuorovaikutustilanteita omalaatuisesti ja reagoimaan ylenpalttisesti omaan negatiiviseen tulkintaansa. Heillä saattaa olla heikot kyvyt arvioida sopivaa sosiaalisen etäisyyden määrää ja suodattaa omien mielipiteidensä laukomista tavalla, josta he taas itse kohteena ollessaan loukkaantuvat valtavasti. Toiset väsyvät heihin, välttelevät seuraa ja härnäävät tilaisuuden tullen helppona yllytettävänä. Tähän asemaan toveripiirissä joutuvilla nuorilla on usein lapsuudesta saakka kehityksellisiä erityishaasteita.

Koulukiusaamiseen aktiivisesti osallisilla nuorilla on yli kaksin verroin useammin mielenterveyden häiriöitä kuin nuorilla, jotka eivät ole koulukiusaajia eivätkä kiusattuja. Kiusaaminen on saatava loppumaan, ja se on koko kouluyhteisön sekä kotien ja koulun yhteistyön asia. Samaan aikaan on syytä muistaa, että kiusaamiseen säännöllisesti osallisilla on mielenterveydellisen hoidon tarpeita, joihin tulee vastata yksilöllisesti.

Teksti on aikaisemmin julkaistu Neuvola & Kouluterveys –lehdessä.